-
Silloin, kun muut kiertävät kaukaa, ottavat lääkärit ja hoitajat askelen lähemmäs
Miten selviytyä matkasta epidemian huipulle ja takaisin? Arkemme on muuttunut silmänräpäyksessä ja sosiaalinen olemisemme on saanut uudet säännöt, joissa tuttavan kädenpuristus, ystävän lohduttava halaus ja kollegan rohkaiseva käsi olkapäällä joutuvat väistymään henkilökohtaisen fyysisen tilan tieltä. Toisen ihmisen fyysisestä läsnäolosta ja kosketuksesta on tullut riskitekijä. Tämä koskettaa kaikkia, mutta jokaista omalla tavallaan. Terveydenhuollossa työskennellään parhaillaan ennenkuulumattoman sisäisen ristiriidan kanssa. Ihmisen hätä kun ei katso turvaväliä. Tuon hädän hetkellä hoitajan käsi hakeutuu potilaan käteen, jalat ottavat nopeita askelia ja kädet painelevat nappuloita ja potilastakin. Se sama hoitaja tai lääkäri, joka ruokakaupassa asioidessaan säilyttää muiden tavoin etäisyyden kanssaihmisiin, pelastaa sairaalan seinien sisäpuolella niitä samoja ihmishenkiä turvaväliin katsomatta. Näin oli ennen koronaepidemiaa. Näin on sen…
-
Mistä tunnistaa liiallisen koronapelon ja mikä auttaa selviämään pelkojen kanssa?
Pelkääminen voi olla liiallista tai liian lievää. Koronaan liittyvät pelot asettuvat mittasuhteisiinsa vasta, kun koko tilanne on ohi ja nähdään tapahtumat etäämpää. Pelko on luonnollinen tunne, joka on välttämätön jotta voimme suojella itseämme. Pelko toimii myös hyvänä motivoijana silloin, kun täytyy luopua omista eduista ja sitoutua toimiin koronaepidemian hidastamiseksi. Pelko on kuitenkin elimistön ja mielen stressitila, jota on tärkeätä pyrkiä säätelemään. Mistä tunnistaa liiallisen koronapelon ja miten pelkojen kanssa voi pärjätä? Alta voit lukea sekä liialliseen koronapelkoon liittyvistä merkeistä, että neuvoista, joiden avulla voit jaksaa poikkeustilan yli. Liiallisen koronapelon merkkejä Vallitsevaan tilanteeseen, viranomaisohjeisiin ja omaan/läheistesi terveydentilaan nähden.. Koronaan liittyvien asioiden ajatteleminen tai sairastumisen mahdollisuus aiheuttaa huomattavaa ahdistusta ja pelkoa, joka…
-
KORONAPELKO
Vara ei venettä kaada – vai kaataako? Miten koronapelkoon tulisi suhtautua? Ja miten sen kanssa pärjää? Kuolee, ei kuole, kuolee, ei kuole… Todennäköisyyyksiä katsottaessa päivänkakkara, jota koronaksikin voi kutsua, arpoo todennäköisesti ihmiskunnalle suotuisan lopputuloksen: suurin osa parantuu ja rokote valmistuu. Todennäköisyys on psykologisesti ikävä ilmiö, sillä se jättää mieleen tyhjän tilan – mahdollisuuden, että arpaonni ei suosikaan. Yksi tähän tyhjään tilaan hakeutuvista psykologisista ilmiöistä on pelko. Se näkyy tällä hetkellä ympärillämme monin eri tavoin. Iltalehti kirjoittaa siitä, miten Italiassa on ihmisjoukolla ryöstetty kauppa ja markettien käsidesi- ja tonnikalapurkkihyllyt ammottavat tyhjyyttään. Nähtävillä on yhtä lailla myös pelon kieltäminen, mikä näkyy vähättelynä sekä julistuksina siitä, miten itsellä on edelleen oikeus, valta ja…
-
Psykologin kynästä
Kirjoittaminen, blogini ja minä Tekstinkäsittelyohjelman kursori sykkii kuin naulittuna valkoiseen taustaansa. Sanat sinkoilevat mielessäni paikkaansa hakien, kuin vailla määränpäätä olevat törmäilyautot huvipuistossa. Sekalaiset mielikuvat pyörivät kaaoksessaan, joka vielä hakee muotoaan. Ainoastaan seinällä tikittävä kello kertoo ajan kulusta. Vähitellen ajatuksista erottautuu säie. Käteni laskeutuvat näppäimistölle ja aika pysähtyy. Näppäimistöllä tanssahtelevat sormet sinkoavat mieleni ajatusten, mielikuvien, tietojen, muistojen ja tunteiden leikkauspisteeseen. Kursori raivaa tietä kirjain kirjaimelta rakentuvalle tarinalle. Mieli tyyntyy, sormien jatkaessa tanssiaan. Olen yhtä näytöllä rientävien kirjainten kanssa. Minulla on sanottavaa ja nyt aion sanoa sen. Jotta voisin edes tyydyttävästi kuvata sinulle, mistä tässä blogissa on kyse, on minun ensin kerrottava, millainen suhteeni on kirjoittamiseen ja ammattiini psykologina. Psykologia on kiehtonut…